"Amerikan miljunäärin" tarina
Kun Juho Mäntylä l. John Mantyla (1856 – 1911) palasi 16 vuotta kestäneeltä Amerikan matkaltaan kotimaahan v.1904, oli eräs naapurikyläläinen maininnut: ”Närvijoelle on tullut Amerikan miljunääri”. Kommentti oli ehkä hieman liioitteleva, mutta kaikki ainekset sanonnan todenmukaisuuteen olivat kuitenkin olemassa.
Juho Mäntylä mainitaan näkyvästi kahdessa kalifornialaiskaupunki Rocklinin (n. 54 000 asukasta v. 2009) historiikissa sekä Oskari Tokoin omaelämänkerrassa ”Sisu – Even through a stone wall”. Tämän lisäksi hänestä on maininta vielä ainakin kolmessa USA:ssa ja kahdessa Suomessa ilmestyneessä kirjassa sekä kalifornialaiskaupunkien nettisivuilla. Vielä yli sata vuotta Kaliforniasta lähtönsä jälkeen Juho on tunnettu siirtolaisten jälkeläisten keskuudessa, kuten olemme ihmeeksemme todenneet kahdella vierailullamme Rocklinissa.
Tässä on Juhon tarina muistitiedoista, kirjallisista lähteistä ja Kalifornian matkoilta saadusta aineistosta koostettuna.
Isän kuoltua vuonna 1875 Juho tuli nuorena 1/16 manttaalin suuruisen tilan omistajaksi Mäntylän numerossa. Neljän vuoden kuluttua Juho ja Josefiina Juhantytär Paavola Teuvalta vihittiin. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista viisi kuoli hyvin nuorina. Vanhin poika kuoli Juhon ollessa Kaliforniassa.
Juho lähti Amerikan matkalle elokuussa v. 1888. Ajan yleisen tavan mukaan hän lähti yksin Josefiina-vaimon jäädessä hoitamaan kotitilaa ja kolmea pientä poikaa. Ennen Amerikkaan lähtöä hän myi vesisahansa Mäntylän koskessa Oskari Ketolalle.
Juho päätyi San Franciscon kautta takaisin itään päin Rockliniin, jossa oli USA:n länsirannikon paras laatuisin graniittialue. Hänellä oli jo kotimaassa hankittua graniitinlouhinta taitoa, mm. kotitalon viereen valmistui vuotta ennen lähtöä kaksifooninkinen iso pohjalaistalo, joka tarvitsi kunnon kivijalkakivet.
Historiikeistä ilmenee, että Juholla oli huomattavaa graniittibisnestä Kalifornian osavaltion pääkaupungin Sacramenton läheisyydessä. Historiikeistä jopa ilmenee, että hän käynnisti suomalaisten muuton kaupunkiin. Juho kirjoitti hehkuvia kirjeitä kotimaahan Rocklinin hyvistä työmahdollisuuksista ja sai monet suomalaiset hakeutumaan kaupunkiin. Vuosina 1890 -1900 graniitinlouhinta alkoi siirtyä suomalaissiirtolaisten omistukseen.
Juhon ensimmäinen pieni graniittilouhos Rocklinissa sijaitsi Secret Ravinen alueella (no 60). Samalta alueelta löydettiin jonkin veran kultaa v. 1850 -1935. Vuonna 1893 kaupungin merkittävän graniittiyrittäjä John Taylorin yritystoiminta ajautui konkurssiin ja seuranneessa yleisessä huutokaupassa Juho Mäntylä osti Taylorin Capitol l. Front louhoksen (No1). Muutamaa vuotta aikaisemmin sieltä oli louhittu mm. San Franciscon City Hallin, Hall of Recordsin ja Wells Fargo pankin graniitti.
Vuosina 1865 -70 louhoksen ensimmäinen omistaja S. Smith toimitti sieltä graniittia Sacramenton Capitol –rakennukseen. Ainoastaan pohjakerros ja portaat ehdittiin tehdä louhoksen graniitista, kun sopimus irtisanottiin ilman mitään korvauksia ja omistaja joutui myymään louhoksen J. Taylorille.
Myöskin louhoksen 3 omistajalla Juho Mäntylällä oli pienoista epäonnea louhoksen kanssa. Tuohon aikaan alkoi vuosisadan viimeinen lama, eikä graniitin kysyntä ollut merkittävää. Juho osti myös alueen toisen pioneerin Quinnin graniittilouhoksen (No 8) ja graniittialueet (No 7). Nämä hän myi ennen Suomeen paluutaan muille suomalaissiirtolaisille – Oskari Kestille ja Oskari Andersonille (aikaisemmin Haavisto).
Kesäkuussa 1904 Juho palasi Suomeen tietämän mukaan tarkoituksenaan saada vaimo ja molemmat pojat muuttamaan Jurvasta Kaliforniaan. Kun näin ei käynyt, Juho myi asiamiehen välityksellä Capitol - louhoksen Suomesta käsin 9. toukokuuta 1905 kokkolalaiselle Adolf Pernulle. Siihen kuului mm.: Palstat 1 ja 8 lohkon 19 kaakkoisneljänneksessä ja niillä kolme nosturia, 1 moottori, 1 höyrypumppu, 1 höyrypora, ilmakompressoreja, muita laitteita sekä 2 pajaa, 2 moottorisuojaa, kivenkäsittely suojia, talonsa Granite Streetillä jne. (Leonard M. Davis: Rocklin, 1981, s. 154)
Huhtikuussa 1906 tapahtui San Franciscon maanjäristys, joka tuhosi suuren osan kaupungista. Tuli poltti kolmen päivän aikana yli 10 neliökilometriä kaupungista. Tällöin Rocklinin louhoksilla alkoi valtava korkeasuhdanne, koska rakennuskiven tarve oli suunnaton. Jos em. louhos olisi vielä ollut Juhon omistuksessa, sen myyntihinta olisi ollut moninkertainen. Kalifornian matkan rahoilla Juho kuitenkin osti viisi taloa kotitalonsa vierestä, mutta varmasti luonnonkatastrofin aikaansaama tapahtuma kirveli joskus hänen mieltään.
Maanjäristyksen jälkeen Capitol-louhoksesta tuli Adolf Pernun omistuksessa alueen johtava graniittiyritys (California Granite Company – nimisenä), jossa oli vuosia töissä 100 kivimiestä. Louhoksen kivestä rakennettiin mm. San Franciscoon useita rakennuksia esim. upea Bank of Italy (nykyään Bank of America). Se sijaitsee keskustassa Cable Car radan lähtöpisteessä Market ja Powell – katujen kulmauksessa. Vuosina 1928 -41 se oli Bank of American pääkonttorina.
Ruhkalan suvulla louhos oli 1935 -77 Union Granite Company -nimisenä ja heidän jälkeensä italialaisella Scopesilla vuoteen 2000. Rocklinin louhoksista siinä on harjoitettu louhintaa pisimpään eli 135 vuotta. Kaikkiaan Rocklinissa oli louhoksia 61, joista 43 louhoksella on ollut jossain vaiheessa suomalainen omistaja - 7 louhoksen omistajaa on jäänyt tuntemattomaksi. Kahdeksalla jurvalaisella on ollut omistuksessa 17 eri louhosta.
Suomalaissiirtolaisilla on ollut tärkeä merkitys Rocklinin kehityksessä. Se tulee esiin myös Rocklinin History Museumissa, jossa on erittäin hyvin järjestetty esittely kaupungin menneisyydestä. Siinä painottuu sanoin ja kuvin graniitin louhinta Rocklinisssa. Seinällä on iso valokuva (1,3x2,5 m) Capitol louhoksesta vuodelta 1900, jolloin se oli Juhon omistuksessa. Edellä mainitusta louhoksesta rakennuksineen oli tehty myös pienoismalli lasivitriiniin.
Leonard M. Davisin Historiikin lopussa on 50 rocklinilaisen pioneerin luettelo. Heistä 11 on syntynyt Suomessa ja näistä 5 Jurvassa. Tämäkin osoittaa suomalaisten ja heidän joukossaan erityisesti jurvalaisten vahvan edustuksen kaupungin historiassa.
Rocklinin kuuluisin suomalainen oli Oskari Tokoi. Hän saapui kaupunkiin junalla myöhään illalla 1890-luvun puolivälissä pummikyydillä kylmässä tavaravaunussa. Omaelämänkertansa mukaan hän nukkui seuraavan yön tallissa ja saapui aamulla Rocklinin tunnetuimman suomalaisen, Juho Mäntylän kotiin. Juho oli ehtinyt jo lähteä louhokselleen, mutta kun taloudenhoitaja kuuli, mistä hän tuli ja miten hän oli matkustanut taloudenhoitaja valmisti nopeasti hänelle ison aamiaisen. Taloudenhoitaja pyysi Oskari Tokoita odottelemaan Juhon tuloa päivälliselle. Päivällisen ja taas illan kuluessa Tokoi totesi, ettei hän ollut tuntematon paikan suomalaissiirtolaisille. Hänen aktiivisuutensa suomalaisyhteisöissä, erityisesti raittiusseuroissa oli tullut tunnetuksi suomenkielisten sanomalehtien välityksellä ja hänen raittiusaiheisia kirjoituksiaan oli myös luettu Rocklinissa.
Tässä vaiheessa Juholla eikä kellään muullakaan suomalaisella ollut tarjota Tokoille työtä louhoksillaan. Hän pestautui ystävänsä kanssa läheiselle Offirin kultakaivokselle töihin. Molemmat sairastuivat siellä syksyllä malariaan ja palasivat toipumaan Rockliniin.
Talven tultua ajat louhoksilla paranivat ja useilta louhoksilta tarjottiin työtä Tokoille. Hän pestautui Juho Mäntylän louhokselle, koska siellä oli eniten suomalaisia töissä. Roseville California Newsin mukaan Tokoi olisi työskennellyt Juhon louhoksella 18 kuukautta, mutta ehkä se on liian pitkä aika. Joka tapauksessa Tokoin taloudellinen tilanne parani niin paljon, että hän pystyi kolmen muun suomalaisen kanssa vuokraamaan suuren graniittilouhoksen sen amerikkalaiselta omistajalta.
Rakennuskiven kysyntä suurissa kaupungeissa, kuten San Franciscossa ja Sacramentossa heikkeni. Tällöin louhoksilla tehtiin ainoastaan katu- ja kadunreunuskiviä. Kova kilpailu laski kuitenkin niiden hinnat niin alas, ettei niiden tuotannosta jäänyt juuri voittoa. Tämän vuoksi Tokoi myi louhososuutensa ja palasi vastavihityn nuorikkonsa –Hanna Räinän kanssa Leadvillen hopeakaivosalueelle.
Yllä oleva suomennos Oskari Tokoin omaelämänkerrasta on sivuilta 76-80. Se kuvaa harvinaisen tarkasti tilanteita, mihin suomalaisyrittäjät joutuivat sopeutumaan Kalifornian graniittilouhoksillaan. Kuvauksen arvoa nostaa vielä se, että Tokoi kirjoitti omaelämänkertansa 60 vuoden kuluttua Rocklinin vuosistaan. Väliin mahtuu erittäin vaiherikas elämä Suomen politiikassa aina pääministerin asemaan asti ja siitä Neuvostoliiton sosialistisen vallankumouksen alkupyörteisiin asti. Tämä kaikki näkyy yhdellä silmäyksellä Tokoin elämänkerran indexistä l.kirjan henkilöhakemistosta. Siinä on noin 90 henkilön nimiluettelo, joista vain muutama on ei poliittisia henkilöitä. New Yorkissa painetussa kirjassa Juho on siinä kovassa M-sarjassa:
Mannerheim, Carl Gustav
Mantyla, Juho
Marx, Karl
Images of America -kirjan mukaan Juho olisi tuonut Eukalyptuspuun Rockliniin. Sen lehteviä oksia voitiin käyttää vihtoina, sillä suomalaissiirtolaisilla oli savusaunoja Rocklinissa 100 vuotta sitten (nähtävissa 32 minujutin videossa ”Rocklinin graniitti oli suomalaissiirtolaisten muovailuvahaa”: Sippolan savusauna). Saman kirjan mukaan Juhon kotipuutarhassa Granite Streetillä oli nähtävyytenä ruusuja, liljoja ja muita kevätkukkia (Images of Rocklin:s.90).